Lauantaina oli jälleen perinteinen Tampereen näyttely. Lähdimme aamulla ajelemaan sinne Onnin kanssa, ja muukin perhe tuli mukaan, kun pikkuveljelläni oli korispelejä myöskin Tampereella. Oden vein aamulla hoitoon poikakaverilleni, ettei sen tarvinnut olla koko päivää yksin kotona. :)

Tampereelle oli ilmoitettu 48 cotonia ja tuomarina oli tanskalainen Annette Bystrup. Tuomari tutki jokaisen koiran hyvin perusteellisesti, ja kehä olikin jonkin verran myöhässä. Onnin luokassa oli viisi urosta, joista kolme sai ERI:n ja kaksi EH:n. Onni kuului näihin EH:n saaneisiin ja oli luokkansa neljäs.

"Masculine, almost 5 years old. Nice head, slightly marked stop. Scissor bite, teeth needs to be cleaned. Exc. pigmentation. Nice straight front. Exc. neck, bit short in  the body. Exc. hindquarters. Moves free & active." -> AVO EH4

Tällä kertaa en ollut kehässä muiden kuin Onnin kanssa. Oli kiva nähdä taas paljon tuttuja! :) Odenkin päivä oli sujunut hyvin, ja poika oli päässyt heti kunnon juoksulenkille. :D

Sunnuntaiaamuna Onni loukkasi tassunsa. Se lähti taas kauhealla vauhdilla juoksemaan sisällä, kun alkoi haukkua jotain, ja kynsi halkesi. Tällä kertaa siitä ei tullut paljon verta, toisin kuin vuosi sitten, kun kävi samalla tavalla. Laitoimme Onnille vain siteen jalkaan ja sukan siihen päälle. Maanantaina soitin aamulla eläinlääkärille, mutta ajattelimme, ettei Onnia tarvitse viedä sinne, että tassu varmaan paranee itsestään. Viikon päästä olisi ollut muutenkin rokotusaika, joten silloin olisi voinut samalla näyttää tassua. Soitin kuitenkin eilen aamulla uudestaan eläinlääkärille, koska Onni ontui tassua maanantaina ja eilen. Sunnuntaina se oli vielä varannut painoa kipeällekin jalalle. Saimme onneksi ajan heti eiliselle iltapäivälle. Kynsi olikin sitten haljennut koko matkalta niin, että se piti taas ottaa pois kokonaan. Onni-raukka vinkui koko matkan, kun tultiin kotiin ja kotonakin vielä pitkän aikaa. Muutaman tunnin päästä se suostui syömään makkan palasen, jossa oli kipulääketabletti sisällä, ja sen jälkeen se rauhottui huomattavasti. Ode oli kovin innokas hoitamaan pientä potilasta. :) Onnin vinkuessa Ode meni viereen katsomaan, heiluttamaan häntää ja tökkimään kuonollaan, kun ei tainnut oikein ymmärtää, että mikä Onnia vaivasi. :) Onni sai viime yön nukkua minun huoneessa, niin pystyin vahtimaan sitä samalla, ettei se alkanut repiä sidettä pois. Yö sujui hyvin ja melko rauhallisesti. Nyt vain toivotaan, että Onni paranee nopeasti. :)